Myrskyn jälkeen

Huh, mikä viikonloppu. Perjantaina päästiin iltapäivästä tosiaan vielä tutustumaan julkiseen kouluun pitämään paria englannin tuntia. Kouluhan oli kuin olisi vankilaan mennyt. Ikkunoissa oli kalterit ja pelkkää betonia koko pihamaa ja luokat. Oppilaat vaikuttivat kuitenkin hyvinkin innokkailta kun astuimme sisään luokkaan ja hetken päästä olimmekin jo täydessä vauhdissa opettamassa kuudesluokkalaisille erisnimiä ja yleisnimiä englanninkielellä.

Lauantaina olimme päättäneet lähteä pienelle tutkimusmatkalle kaupunkiin. Aamuhan sitten alkoi sähkökatkolla.Vartti kun oltiin oltu ilman sähköjä tuli talonmies sanomaan huonolla englannillaan “No electric you busted” viitaten siihen ettei tuulettimemme toimi. Ilmeisesti oli ollut pieni tulipalo, jonka takia pääkytkin oli pitänyt sammuttaa. Sähköt kuitenkin palasivat parin tunnin jälkeen ja elämä jatkui normaalisti.

Kuningatar Viktorian muistomerkki

Pitkän ja hitaan aamun jälkeen suunnattiin Kuningatar Viktorian muistomerkille taksilla ja eteen aukenikin valtavan upea puisto, jonka keskellä kohosi upea valkoinen Kuningatar Viktorian muistolle tehty palatsi. Hauska yksityiskohta oli kun ostimme liput niin Intialaisille liput maksoivat 10 rupiaa kun ulkomaisille taas 150. Vähän naureskelimme ja totesimme, että aivan sama. Puisto oli upea ja palatsi jylhä, kuitenkin olimme tehneet pienen virheen kun emme päättänee mennä syömään ennen puistoon menoa. Puisto kun oli melko moninkertaisesti suurempi kuin luulimme. Nälän, janon ja tästä syntyvän heikon olon seurauksena päätimme lähteä puistosta jo pienen kiertelyn ja palatsin kiertämisen jälkeen etsimään ruokaa. Ehtisimme kyllä puistoon uudestaankin, ja ehkä vähän viileämmällä säällä kun + 35 astetta ei mikään ihanteellinen puistosää kuitenkaan ole.

Ruokapaikkaakaan ei ollut helppoa löytää ja koska kiukku alkoi itse kullakin olla jo lähellä päätimme ottaa taksin ja lähteä kohti kotiseutuja, mistä ainakin löytäisimme helposti turvallista ruokaa, jota uskaltaa hyvin mielin syödä. Illan vietimme rauhassa ja haimme lisää vettä uskolliselta vesikauppiaaltamme, joka vaikuttaa aina uskomattoman iloiselta kun käymme ostamassa vettä. Vettä onkin alkanut kulua mystisen paljon sen jälkeen kun tänne saapuivat nämä arvovaltaiset vieraat.

Tämä litkuhan oli parempaa kuin näyttää

Sunnuntaina lähdimme jälleen hitaan aamun jälkeen Daksinapaan basaarille vaateostoksille. Taksikuski yritti tietysti saada meiltä 80 rupiaa taksimatkasta, mutta jo oppineena Intian kävijänä totesin, että mennään vain mittarilla. Loppuhinta taksille oli sitten 22 rupiaa. Täällä kannattaa kyllä sitten olla ihan tarkkana. Minulle tarttuikin ostoksilta mukaan kaksi uutta paitaa, jotka onnistuin tinkaamaan 900 rupiaan yhteensä, ei paha tuo 14 euroa kahdesta hyvästä paidasta. Lisäksi kävimme teepuodissa viilentämässä itseämme maukkailla jääteillä. Minä join sitruuna-mallas jääteetä ja tytöt jotain mangolitkua mikä oli tolkuttoman makeaa. Teepuodin pitäjä esitteli meille innoisssan eri teelaatujaan ja toivotti kovasti tulemaan uudelleen maistelemaan herkullisia teejuomiaan.

Muutaman tunnin shoppailun jälkeen kovassa helteessä olikin aivan poikki ja seitsemän aikaan kotiin emme jaksaneet tehdä mitään muuta kuin istua lattialla ja pelailla unoa ja sanaristikkopeliä, mitkä olimme ostaneet kun huomasimme, ettei telkkari ole viikkoon käytössämme.

Vasemmalta: Reeta, minä ja Miiu uusissa vaatteissa

Sitten yhdeksän aikaan alkoi todellinen maailmanloppu. Alkoi sellainen välke ulkona, että paraskin diskoteekki jää strobovaloissaan kakkoseksi. Pari tuntia sitä katseltuamme päätimme mennä nukkumaan. Hetken olin lukenut ja ulkona oli ukkostanut melko rajusti päätin laittaa hetkeksi musat korvaan ja rauhoittua kunnes se tapahtui. Aivan mieletön jysähdys. Ensiksi luulin ihan tosissaan että ulkona räjähti pommi, kunnes tajusin, että nyt on ukkonen aivan pään päällä. Hetken päästä aukesi mun huoneen ovi ja tytöt tulivat sisään melko peloissaan kommentilla: “Meidän tuuletin räjähti ja lensi kipinää ja valo sammui ja nyt tossa käytävällä on valtava torakka”. Nostin päätä ja todentotta käytävällä oli sellainen 7cm pitkä torakka, jonka Reeta sulki roskiksen alle, jossa se varmaan edelleenkin elelee. Nyt on käynnissä eksperimentaalinen koe, kuinka kauan torakka pystyy elämään suljetun astian alla.

Pari tuntia valvottiin ja katseltiin ulkona riehuvaa maailmanloppua, sekä todettiin että tyttöjen huoneen toinen tuuletin oli tosiaan hajonnut, sieltä oli kuulemma syössyt isot kipinät ulos sen valtavan paukahduksen aikaan ja lamppukaan ei toiminut. No ei se mitään, kun hirmumyrsky hellitti päätimme mennä jälleen nukkumaan. Aamulla kun herättiin oli kaikki taas kuten ennenkin. Hassu-setä toi meille lehden missä kerrottiin, että eteläosa kaupungista, jossa me asumme oli selvinnyt pienillä myrskyillä ja, että muualla oli ollut paljon hurjempaa. Samassa jutussa sanottiin myös, että eteläosaankin odotetaan kunnon myrskyjä vielä maanantaina tai tiistaina.

Nyt on kuitenkin jo torstai ja mitään myrskyä ei ole tullutkaan. Nettimme on siis ollut nyt 5 päivää pimeänä ja katsellaan koska saadaan toimimaan. Ms Mallik sanoi, että nettifirmasta oli maanantaina  sanottu, että “ihan pian toimii.” Netin toimimattomuudesta johtuen pyrin päivittämään tämän viikon tapahtumista sitten joku päivä kun netti jälleen toimii, toivottavasti viikonloppuna.