Tanssia ja köyhyyttä

Aivan alkuun uutinen. Hieno ideani kasvisruoan syönnistä arkisin kuoli kun uskollinen lounaspaikkamme. Tien toisella puolella sijaitseva New Mayour ravintola uusi listansa ja poisti 95% kasvisruoka vaihtoehdoista! Tätä mystisyyttä ei mikään selitä mutta tästä syystä täytyy myös arkisin syödä kanaa. Myös merenelävä ruoat tulevat luultavasti tutuksi koska he poistivat myös suuren osan kanaruoista. Tai oikeastaan muuttivat suuren osan Chicken-jotain ruoista mix-jotain ruoiksi eli niihin tulee myös ainakin katkarapuja ja ehkä jotain muuta. Eilen päätin olla rohkea ja kokeilla thai-mix nuudeleita ja ainakin vielä olen täysissä hengen- ja ruumiinvoimissa. Onneksi kasvisruokaa saa kuitenkin muualtakin koska se on oikeasti hyvää täällä.

Intialainen jätehuolto...

 Mutta asiaan. Tiistainahan oli sitten taas vapaapäivä. Mahatma Gandhin synttärit nimittäin. Neljäs viikko on siis täällä käynnissä eikä vielä ole ollut yhtään täyttä työviikkoa, johtuen joko lakoista tai pyhistä. Tai jostain aivan muusta. No ei  se mitään. Meillä oli siis tiistai aikaa tutustua lisää tähän valtavaan miljoona kaupunkiin. Nappasimme iltapäivästä taksin keskustaan ja lähdimme tutkimaan mitä sieltä löytyy oppaanamme muutaman päivää aikaisemmin ostamamme Lonely Planet India-opaskirja.

Matkalla keskustaan huomasimme, että taksi jonka saimme yllättävän helposti ajamaan mittarilla ajelee ihan omia reittejään ja melkoista kiertoa. Päätimme vaieta asiasta ja maksaa mukisematta 20 ylimääräistä rupiaa. Olihan siinä ihan kiva katsella nähtävyyksiä taksin ikkunasta. Taksista ulos astuttuamme näimme jotain kamalaa. Mc Donald’s perheravintolan, jonka ovessa luki vieläpä “Mcdelivery coming soon”. Ällöttävää sanon minä. Pienen pyörimisen jälkeen löysimme myös opaskirjamme ehdotuksen paikasta, jossa pelata biljardia. Tämä löytyi hyvin mystiseltä sivukujalta, missä ei ollut valoja ja kun menimme sisään oli näky hyvin mielenkiintoinen. Nuhjuisia pöytiä ja tupakan savua. Mieleen tuli lähinnä, joku mafian majapaikka. Mielikuvaa ei ainakaan vähentänyt se, että kaikki siellä olevat sonnit tuntuivat puhuvan italiaa ja innostuivat kovasti nuoren vaalean tytön tullessa sisätiloihin. No, ei se mitään pari peliä bilistä ja takaisin kotiakohti.

Keskustassahan näimme nyt sitten ensimmäistä kertaa kunnolla kerjäläisiä. Oli jalatontaemiestä ja kyttyräselkäistä miestä ja ties mitä. Osa selvästi huijareita, osa taas ei.  Myös muutaman pientä lasta roikkui jonkin aikaa perässämme mutta kun kovettaa sydämensä ja ei vain välitä vaikka pahalta tuntuukin niin kyllä ne sitten kintereiltä katoavat. Tavaroiden perään vaan pitää sitten vähän katsoa.

Shapmochan

Illasta saatiin vielä puhelu Ms Mallikilta, että onko meillä keskiviikkoillaksi tekemistä. Hän haluaisi viedä meidät katsomaan Intialaista tanssiesitystä ja mikä siinä. Niinpä keskiviikkona töiden jälkeen suuntasimme Mallkikin kanssa tällä kertaa taksilla, koska firman auto oli huollossa kohti keskustaa. Mallik sitten tosiaan vei meidät katsomaan jotain todella kuuluisasta Intialaisesta tarinasta nimeltä Shapmochan. Tilat olivat varsin hulppeat ja lippuja oli ilmeisesti vaikea saada, joten kiitimme Mallikkia todella paljon erittäin hauskasta illasta, jonka kruunasi se kun takaisin lähtiessä hyppäsimme taksiin joka ajoi tankkaamaan meidän ollessa kyydissä. Enpä sellaistakaan ole kokenut Suomessa.

Katukuvaa Kolkatasta

Torstaiaamu alkoi aivan katastrofaalisesti. Lähdimme Reetan kanssa käymään postissa, jotta Reeta voisi lähettää pari pientä paketti (kirjekuorta) Suomeen.  Taksia metsästäessä tuli risteyksessä meitä iloisesti tervehtimään, eräs Iperin oppilas pelkissä alushousuissa aivan märkänä ja kun hän lähti näimme hänen juoksevan pienelle kaivolle (josta ei varmasti puhdasta vettä tule) tien viereen missä hän oli ollut pesulla. On kummallista katsoa miten iloinen voi pieni ihminen silti olla, vaikka olosuhteet on mitä on. No postiin pääsimme lopulta taksin nyhdettyä meiltä jälleen kerran ylimääräistä. Itse postioperaatiohan vaati sitten useita lappuja mitä piti täyttää, yhden uuden paketointi session, koska useampi kirje pitää lähettää yhteen kankaaseen käärittynä ja sinetöitynä ja sitten vielä tiesvaikka mitä. Tähän kaikkeen meni sellainen pari tuntia, jonka jälkeen törmättiin siihen että meillä ei ollut rahaa riittävästi mukana. No niin ja sitten vielä lisäksi myöhästyttiin Ms Mallikin tapaamisesta kevyt puoli tuntia. Joka tosin onneksi ei täällä ole mitenkään paha juttu vaan kohtuullisen normaalia, ajat ovat joustavia.

Mallikilta kysyimme tapaamisessamme, että ollaanko tyhmiä kun taksit nyhtävät nyt jotenkin meitä niin paljon niin Mallik vastasi, että nyt ei johdu meistä tai siitä että meitä olisi helppo höynäyttää. Ongelma on tällä hetkellä täällä se, että taksikuskit protestoivat dieselinnousua ja uusi taksilakko on tulossa ensiviikolla jos sopua ei synny mutta tällä hetkelläkään taksikuskit eivät ota ketään normaaliin hintaan kyytiin vaan pyytävät kaikilta ylimääräistä ja jos ei suostu maksamaan niin ne vain ajavat pois. Luiemm myöhemmin samasta asiasta myös lehdestä, jossa kerrottiin että tällä hetkellä esimerkiksi työmatkalaiset “joutuvat” maksamaan esimerkiksi 100 rupian taksimatkasta 150 rupiaa, koska taksikuskit eivät muuten ota kyytiä. He siis tavallaan terrorisoivat tällä hetkellä liikennettä. Saa nähdä tuleeko ensiviikollekin vapaapäivä jos tässä  asiassa ei vieläkään päästä sopuun. Edellisen lakonhan siis hallitus pakotti loppumaan.

Outreachin oppilaat, opettaja ja minä ja Miiu

Torstaina pidimme oppituntia Shelterin lapsille Suomesta. Soitimme heille suomalaista musiikkia ja Maamme-laulun. Puhuimme eläimistä mitä Suomessa elää ja näytimme kuvia Suomesta ja talvesta. Varsinkin kuvat herättivät ihastusta ja hellyttäviä kommentteja kuten “very nice”. Kielimuurihan on melkomoinen välillä täällä opettaessa ja välillä ei oikeastaan ole kenellekään mitään väliä ymmärrämmekö toisiamme vai emmekö. Tärkeintä on vain jutella. Välillä varsinkin pienemmät lapset saattavat hyvinkin jutella meille pitkät pätkät bengalia välittämättä yhtään ettei me ymmärretä mitään. Vaikka osaankin jo kirjoittaa numerot sekä bengaliksi että hindiksi ja esitellä itseni bengaliksi niin ei se vielä paljoa auta.

Perjantain oli taas normaali työpäivä. Käytiin out reachissa pitämässä koulua ja pidettiin hetki normaalia tuntia täällä IPER:llä. Tytöt ovat hakemassa ruokaa ja nyt alkaa viikonloppu! Saa nähdä mitä kaikkea sitä keksii. Mutta ainakin perjantaina oppi, että lapset täällä on aivan huippuja :D

Torstaina työpäivän jälkeen sitten vielä repäisimme ja hankimme meille lennot Goalle! Täällä siis vietetään marraskuun puolivälissä Diwalia ja jotain muuta juhlaa niin, että yksi viikko on ainoastaan kaksipäiväinen. Niinpä päätimme, että pidämme koko viikon lomaa ja lähdemme Goalle. Mahtavaa, löysimme halvat lennot ja halvan majoituksen ja annoimme laulaa. Nyt on siis odotettavissa ainakin retken Darjeelingiin ja Goalle. Sekä todennäköisesti aivan loppuun mennään vielä katsomaan Taj Mahalia. Tai siihen ainakin pyrimme, sillä meillä on vielä harjoittelun loputtua vajaa pariviikkoa Intiassa oleskelu aikaa niin voi sitten silloin vielä vähän tutkia tätä maata, joka on jo nyt sulattanut sydämet omalla huolettomuudellaan ja hallitulla kaaoksellaan.