Kohta juhlitaan!

Tällaisista Durgan patsaista kaupunki
täyttyy juhlan ajaksi

Huomenna alkaa Durga Puja. Kyseessä siis Intian suurin vuotuinen juhla, verrattavissa jouluun. Täällä on kaikki kadut ja talot koristeltua ja Durran “majoja” ja Durgan patsaita on pystytelty pitkin kaupunki ja niihinkin on alkanut ilmestyä koristeita ja valoja. Durga Pujaa vietetään sen kunniaksi, että Hindujumala Durga oli menossa tapaamaan vanhempiaan mutta demonit estivät sen. Jumalat antoivat Durgalle kymmenen kättä, jotta hän pystyisi rökittämään demonit ja päästä käymään vanhemmillaan. Durga sitten rökittää demonit ja viettää vanhemmillaan neljä päivää. Tätä Durgan voittoa siis juhlitaan Durga Pujana. Durga Pujan jälkeen kaikki en tiedä kuinka monet tuhannet patsaat heitetään jokeen (todella kestävää kehitystä). Tämä symboloi Durgan vanhempien surua kun Durga joutui taas lähtemään heidän luotaan tappelemaan demoneja vastaan.

Tähän liittyy myös 10 päivän loma. Meille se tarkoittaa muutaman päivän reissua Darjeelingiin teeviljelmille ja vuoristoon. Teille se taas tarkoittaa, että blogia ei kannata odottaa seuraavaan pariin viikkoon, koska IPER:llä on Internet yhteys vain niinä päivinä kun toimisto on auki ja Darjeelingiin emme läppäriä turvallisuussyistä ota mukaan.

Mutta siis viimeviikonloppu alkoi mielenkiintoisesti kun neljäs opiskelija Diakista, nepalilainen Som pamahti sisään kun kalsareillani tein aamupalaa ja tervehti ihan kun ei olisi mitään ihmeellistä, että hän nyt saapui aivan yllättäen perjantai aamuna. Som on siis Diakista kansainväliseltä linjalta ja hänen harjoittelunsa sijoittuu tästä syystä hieman eri aikaan kuin meidän harjoittelu mutta nyt hänkin on siis liittynyt remmiin ja meitä on nyt kaikki paikalla joiden pitikin olla.

Perjantaina oli myös Reetan synttärit, joita lähdimme juhlistamaan keskustaan Park streetin alueelle. Käytiin pubissa oluella, josta löytyi suureksi yllätykseksemme Lapin Kullan logo seinältä. Pienen oluthetken jälkeen suuntasimme Peter Cat nimiseen ravintolaan, joka oli erittäin tunnelmallinen ravintola, jossa tarjoilijat pukeutuivat perinteisiin Rajasthanilaisiin perinnepukuihin ja ruoka oli mitä maittavinta. Intialaista lammasta, ja kahdenlaista erilaista intialaista kanaa ja naan leipää. Nam nam.

Minä ja Reeta, takana Kalin temppeli

Sunnuntaina taas suuntasimme Kalin temppelille, joka osoittautui varsin mielenkiintoiseksi kokemukseksi. Suuntasimme taksilla Kalinghat metroasemalle ja kävelimme siitä sitten Kalin temppelille. Näin siksi, että halusimme myös nähdä vähän temppelin ympäristöä ja käydä matkalla syömässä. Itse temppelin edessä oli todellinen hulina. Oli kapustelijaa ja kerjäläistä ja joka nurkalla, joku yritti ohjeistaa Kalin temppeliin sisään omasta sisään käynnistään. Ensin hieman kiertelimme aluetta ja jossain välissä kävi taas Intian ihanuus esiin. Ihmiset opastavat täällä välillä ihan innoissaan eri paikkoihin ja tällä kertaa, joku tuntematon setä halusi, että tulemme katsomaan ilmeisesti hänen tekemiä Durga patsaita, menimme sisään ja hän poseerasi meille patsaiden edessä ja lopuksi vielä kiitteli meitä kun suostuimme tulemaan katsomaan.Sitten lopulta oli aika mennä yhden henkilön perässä porteista sisään. Ensin otettiin kengät pois ja sitten mentiin itse temppeliin sisään. Otsaan laitettiin joku oranssi merkki ja sitten lähdettiin kiertelemään. Oli suitsuketta ja patsasta ja rukousta ja kumarrusta ja ties ja mitä. Jossain vaiheessa kysyttiin myös lahjoituksia melko vaativaan sävyyn, tarjosin ensin kolikoitani, joita oli muutaman kymmentä rupiaa. Tähän oppaamme sanoi ettei kukaan halua kolikoita niin vastasin siihen hänelle, että tuskin he sitten rahaa mihinkään tarvitsevat. Loppujen lopuksi hintaa tälle opastetulle kierrokselle tuli 20 rupiaa per naama. Tiedä sitten olisiko temppeliin päässyt ilman opastusta.

Kaupunkia Kalin temppelin läheltä

Takaisin tullessa tulikin sitten onnistumisten onnistuminen. Tottuneesti nappasimme taksin ja minä seurueen puhemiehenä aloin neuvottelemaan taksikuskin kanssa hintaa. Kuski pyysi 50 rupiaa ja sanoin, että halutaan mittarin mukaan. Lopputuloksena suostuin mittariin ja 10 ylimääräiseen rupiaan. Kun tulimme perille oli hinta 62 rupiaa. Hyvä minä! Taksikuskimme oli kuitenkin reilu mies (kuten olen yllätyksekseni huomannut suuri osa ihmisistä on) ja otti vain 50 rupiaa.
Maanantain olikin sitten taas yksi mystinen vapaapäivä kuten täällä tuntuu olevan melkein joka viikko. Oli ehkä jonkun jumalan synttärit tai nimiparit tai jonkun tärkeän henkilön joku päivä. Mistäs sitä tietää, ainoa mitä varmasti voi sanoa on, että IPER oli kiinni. Niinpä päivä meni aikalailla rötvätessä ja televisiota töllötellessä. Tiistai ja keskiviikko tehtiin taas normaaliin tapaan töitä ja näin on taas viikko kulunut.

Yksi jännä tilanne tosin sattui tuossa  joku päivä South city ostoskeskuksessa. Olemme jo pitkään katselleet, että liukuportaat taitavat olla aika harvinainen juttu täälläpäin kun osa ihmisistä ovat niin varovaisia niihin mennessä ja niistä tullessa. Tällä kertaa ei varovaisuus kuitenkaan riittänyt vaan yksi nain aiheutti pienen kaaoksen kun yritti mennä liukuportaisiin mutta hetken emmittyään ei sitten uskaltanukaan niiden kyytiin vaan halusi välttämättä kääntyä pois. En sitten tiedä mistä hän meni kun normaaleja portaita en ole siellä nähnyt. Liekö hissit sitten vähemmän pelottavia.

Okei, ja kuten aikaisemmin olen blogissani tuonut ilmi niin ihmiset ovat uskomattoman mukavia ja avuliaita täällä. Èi tarvitse edes näyttää olevansa ongelmissa niin joku pysähtyy aina auttamaan. Meitä on autettu jo useampaan kertaan taksin kanssa, joko siinä että me päästään oikeaan paikkaan tai sitten hinnan neuvottelussa, joka varsinkin taksilakkojen aikaan osoittautui huomattavan hankalaksi. Lisäksi jos kävelee kadulla niin ihmiset yleensä kysyvät, mihin olet menossa ja kun sanoo niin he näyttävät heti tien hymyillen ja toivottavat hyvää päivän jatkoa. Paras esimerkki on kun suuntasimme Kalin temppelille. Kävellessämme täysin selvää reittiä kohti temppeliä kuului vähän väliä tien molemmilta puollilta iloisia huutoja, missä päin Kalin temppeli on ja sitten hyvän päiväntoivotukset perään.Ei tarvinnut edes hidastaa kävelyä.

Paikallinen ambulanssi

Myös Krikettiä on tullut TV:stä seurattua. Joku päivä pitää kyllä mennä ihan paikanpäällekin katsomaan peliä. On nimittäin yllättävän hauska peli. Tai oikeastaan T20 on pelin nimi ja se on hieman yksinkertaistettu versio kriketistä. Enimmäkseen lyhennetty. Se on myös siis se kriketti mitä ihmiset seuraavat. Myös jalkapalloa tulee kokoajan telkkarista. Viikonloppuna katsoin hurjat MM-karsinta trillerit Iraq-Australia ja Iran-Etelä-korea.

Näin se elämä täällä sujuu. Vielä perjantaina puolikas työpäivä ja seuraava työpäivä on vasta puolentoista viikon päästä keskiviikko. Ensin muutaman päivää Durga Pujan viettoa täällä Kolkatasa ja sitten kutsuu Darjeeling ja Himalaja, hyvällä tuurilla sieltä saattaa siis nähdä myös Mt. Everstin. Saa nähdä onnistaako.