Melko pienestä pojasta asti olen haaveillut pääseväni jonnekin ulkomaille auttamaan vähäosaisia. Haaveena oli aina Afrikka ja kaiken muun olin sulkenut pois. Afrikka sen täytyi olla. Erilaisten muuttuvien tekijöiden jälkeen Afrikka muuttuikin paikaksi, jonne en ollut ikinä kuvitellut lähteväni. Kyseessä on Intia ja Kalkutan kaupunki. Tuntuu mielettömältä päästä tekemään jotain mistä on aina haaveillut ja auttamaan ihmisiä, jotka tarvitsevat apua. Samalla on myös mahdollisuus itse oppia itsestä ja tästä maailmasta jotain uutta.
Vuosi sitten syksyllä menin kouluni diakin kansainvälisyys-infoon ja päätin lähteä työharjoitteluun ulkomaille. Projekti lähti etenemään ja viime keväänä kun paikaksi selvisi Intia tapasin myös henkilöt, jotka lähtevät mukaani matkalle eli Miiun ja Reetan, sekä Nepalilaisen Somin, joka liittyy meidän mukaamme kuukauden päästä.Miiun ja Reetan kanssa olemme sitten suunnitelleet lähtöämme facebookissa ja pariin otteeseen ollaan nähtykin porukalla. Kokoajan se on kuitenkin vain ollut, että joskus sittten ku lähdetään niin...
Nyt se ei olekaan enää joskus sitten vaan tätä kirjoittaessa on Helsingistä Amsterdamiin lähtevän lennon lähtöön vajaa yhdeksän tuntia. Yhdeksän tunnin päästä niin hurjalta kuin se kuulostaakin muutan Intiaan. Pää on täynnä ajatuksia ja mielikuvia mutta tällä hetkellä se on vain iso häröpallo ajatuksia jatuntemuksia, joista ei varmaan itse buddhakaan ottaisi selvää. Tuntuu mielettömältä päästä tekemään jotain mistä on aina haaveillut ja auttamaan ihmisiä, jotka tarvitsevat apua. Samalla on myös mahdollisuus itse oppia itsestä ja tästä maailmasta jotain uutta.
Tosiasia on kuitenkin se, että aamulla kun lähdemme ilmaan niin 27 tuntia myöhemmin Amsterdamin ja Delhin lentokenttäpysähdysten jälkeen laskeudumme Kalkuttaan, jossa vietämme seuraavat kolme kuukautta. Todennäköisesti sairastan muutaman vatsatautia ja näen jotain millaista en ole ikinä nähnyt tai kuvitellut.
Viimeisimmät ongelmatkin tuli tässä juuri vastaan kun lentolippuja aloin tulostaa niin lentoyhtiömme Jet Airways onkin perunut meidän lennon Delhistä Kalkuttaan ja siirtänyt meidät kolme tuntia myöhemmälle lennolle. Samalla myös Delhin kentällä vietettävä aika myös kasvoi ihanaan n. 11 tuntiin, ihanaa. Nyt sitten vielä pitäis ilmoittaa ohjaajallemme Ms Mallikille, että joku voisikin hakea meidät kentältä vasta 3 tuntia myöhemmin ja toivoa, että yhteyden hän saa tästä tiedon.
Rinkka on pakattu ja reppu myös. Tämä poika on lähdössä maailmalle. Kohta nähdään onko minun hento ääneni myös Intian meluisassa ilmapiirissä kova vai sulaudunko ääneni kanssa täydellisesti joukkoon. Joka tapauksessa seuraavat kolme kuukautta tulevat olemaan aivan varmasti tähän astisen elämäni jännittävintä aikaa. Lapsuuden idolini Buzz Lightyearin rohkaisemana ja inspiroimana kohti ääretöntä ja sen yli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti